Tämä on ollut viisi kuukautta kestänyt projekti, johon on mahtunut vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Hieman on nyt haikeutta rinnassa, kun luovumme aviomieheni omin käsin rakentamasta kodista. Koemme, että nyt on aika mennä eteenpäin. Muistoksi lisään tähän kuvan entisestä kodistamme, jossa ehdimme asua 13 vuotta. Positiivisena asiana on se, että tulevat uudet asukkaat todella halusivat tämän kodiksi itselleen.
Aivan kuten me halusimme Aitanmäen. Luulimme jo, että tämä talo menee toiselle ostajalle, mutta onneksi saimmekin sen lopulta itsellemme.
Haimme aivan erilaista taloa kuin omamme, joka oli moderni, tilava, avara, kaupunkilainen ja lähellä kaikkia palveluita. Juna-asemakin tuli parin sadan metrin päähän. Tämä uusi on vanha (1914 rakennettu), pienempi, maalainen ja lähimmät palvelutkin ovat 5-6 km päässä. Sen lisäksi se on tunnelmallinen ja siitä tulee todella kaunis.
Ihastuimme taloon ensisilmäyksellä! Se sijaitsee kallioisella tontilla, pienen nyppylän päällä.Kyseessä hirsitalo, joka rakennettiin aluksi vilja-aitaksi. 1980-luvulla se toimi vuokrattavana juhlatilana. 2000-luvun alussa talo pääsi vihdoin asuinkäyttöön ja siitä lähtien sitä on remontoitu huolella. Mutta, mahtaakohan talossa kummitella! :)
Talo on suhteellisen hyvässä kunnossa. Siitä on pidetty hyvää huolta ja sen huomaa. Teemme kuitenkin taloon lähes täydellisen remontin, jotta saamme siitä oman näköisen, ja meille sopivan (kahden aikuisen taloudelle) kodin.
Teemme talosta myös mahdollisimman esteettömän, jotta sekä tyttäremme että sukulaispoika pääsevät sinne pyörätuoleillaan. Esteettömyyttä varten jatkamme luultavasti terassia ja teemme siihen luiskia. Kulku voi tulla takaoven kautta, mutta se selviää, kun teemme tarkempia suunnitelmia.
Nyt siis purkamaan, kun huomenna alkaa jo yläkerran lankkulattian hionta ja petsaus! :)
Rakkaudella
Tuija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti